tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kuulumisia



Kesäiltoja, täältä ruudun edestä!
  Mun kesä on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikken hirveesti oo mitään erikoista tehny. Muutama ilta (päivä ja ilta) viikossa kuluu loistavasti tallilla ja muut illat menee siinä sivussa, kunhan tekemistä keksii. En kauheesti oo käyttäny mielikuvitusta siihe, että mitä vois tehä. Kännykän ihmeellinen maailma kiehtoo. Paha tapa, paha tapa. Itse asiassa ku kerta kännykällä olemisesta puhutaan, ni toissailtana aattelin sängyssä ennen nukkumaanmenoa, että huomenna en oo muutaku ihan pakollisen ajan puhelimella. Eli siis että jonkun tietyn ajan välein käyn vastaamassa viesteihin yms. Mutta kakat! Puhelimen akkua meni silloin seuraavana päivänä, eli eilen, ennätysmäärä! Latasin kännykän kaksi kertaa sinä päivänä... Että miten meni, noin niinkun omasta mielestä..? 
  Eilen aateltiin pikkusiskon kans oikeen repästä ja lähtee kuvaamaan noihin maalaismaisemiin. Ei täältä oikeesti mitään muuta löydy ku peltoja, metsää ja peltoteitä. Okei, onhan ne ihan nättejä paikkoja, mutta kyllä niihinki joskus kyllästyy. Tarkottaa siis sitä, että kuvien taustat on aina samankaltasia. Joko peltoa, metsää tai peltotie. 
  Joka tapauksessa ihan kivoja kuvia tuli. Omat kuvat olis voinu paremminkin onnistua, mut tyytyminen oli nyt näihin. 


  Tylsinä päivinä, kun puhelinkaan ei jaksa kiinnostaa, nappaan kameran ja otan kuvia mistä sattuu. Tällä kertaa kohteeks osu kukat ja sisko siitä sit sanokin että "ai tuleeks susta nyt joku kukkabloggaaja.." Öö.. Ei, vielä ei niin paljon kukat kiinnosta, että niistä blogia alkaisin pitämään. :D Vaihtelin asetuksia, ei ollut tuttu kamera kourassa, niin niiden kans sai kyllä värkätä. Oma kamera paras kamera..
  Huomenna tiedossa kolmen päivän ratsastusleiri. 'Omalle' tallille tallityttöjen leiri. Mä niin tiedän että siitä tulee huippu leiri, ku sillä porukalla jotaki tehään! :D Täytyy nyt ladata akut sinne, että jaksaa riehua. Nyt nukkumaan! :)



 

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Minäpä kerron teille tarinan...

joka voi selittää paljon monia asioita.

 Kuvahaun tulos haulle univaje terveysriskinä

Viime puolivuotinen tähän asti on ollut lievästi kuvaillen tuskaa. Jo ennen joulua olin hyvin väsynyt, mutta kun lomalla tuli valvottua öitä ja nukuttua päivät, meni rytmi totaalisesti sekaisin. En saanut normaalista rytmistä kiinni kunnolla lainkaan. Oli hyviä päiviä, sillä olin saanut nukuttua yöni kerrankin kunnolla, mutta lähes kaikki päivät meni aika utuisissa merkeissä. En siis juurikaan muista mitään talvesta ja keväästä. 
  En saanut nukuttua öisin. Juurikin tämän joululoman valvottujen öiden takia. Sain unen aikaisintaan kahden ja kolmen maissa. Hyvinä öinä nukahdin jo kello yksi. Ja jos mulla on yhtään matikkapäätä, niin voin sanoa että keskimääräisesti nukuin yössä noin neljä tai viisi tuntia. Joskus myös heräilin öisin enkä saanut unta tuntiin. Näin ollen sain unta pollaan vain noin kolme tai neljä tuntia. Sikspä kysynkin, jaksasitko sinä tällä unimäärällä?
  Tästä syystä koulu ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Kokeista tuli huomattavasti huonompia arvosanoja kuin aikaisempina vuosina. Numerot tippui tippumistaan ja kaikkien aikojen huonoin koearvosanani tuli ysin viimeisestä kokeesta. Fysiikan kokeesta siis. Ja se oli vitonen.. Mä itkin, kun näin sen numeron. Mä en vaan ollut tottuntu sellaseen arvosanaan ja se harmitti. Toki tiesin sen, miksi siitä niin huono numero tulikin. En jaksanut opiskella koulussa. Enkä myöskään kotona. En lukenut yhteenkään kokeeseen ysin aikana. Saatoin selitellä tätä ja uskotella itsellenikin, ettei mun aika riitä, kun on noita harrastuksia ja muuta. Mutta pikkuhiljaa mun oli aika alkaa uskomaan se tosiasia, että mä olen liian väsynyt. Ja jos siihen ei tule muutosta, se vie mut ennenaikaseen hautaan. 

Kuvahaun tulos haulle väsymys
  
Olin todella ärtynyt ja mikään ei sujunut. Nukuin päiväunia koulun jälkeen neljä tuntia. Vetäydyin myös monesti omiin oloihini ja jouduin tarkkaan miettimään sanojani, etten tiuskaise vahingossa jotain väärää. Joskus en vain jaksanut miettiä ja paha mielihän siitä varmaan molemmille tuli. Kenelle nyt ikinä mitään pahaa sanoinkaan. Varmaan aika usealle. Mä pyydän anteeks mun käyttäytymistä. Mä toivon, että te ymmärrätte. Musta ei ollu sanoo tätä kellekkään kasvotusten, sikspä mä kirjotan sen tänne teille.

  Mä toivon, että te tajusitte tästä jotakin. Että saitte selvää. Kirjoitin vain sanoja, jotka tuli ensimmäisenä mieleen ja siksipä teksti voi olla hyvin sekava. Voitte myös arvata, miks täällä blogissakaan ei oo tapahtunut ihmeempiä. Noh, juurikin niiden neljän tunnin päiväunien takia. Toivottavasti te ymmärrätte nyt, kuinka tärkeitä ne yöunet on. Mä ite tajusin sen viime keväänä. 
  Ensi syksynä menen lukioon. Ja jos siellä en jaksa opiskella ja jos en kotona jaksa opiskella, niin mä en suorita lukioa viidessäkään vuodessa.. 
  Nyt alan olla normaali iloinen itseni. Syön joka päivä vitamiineja ja muutenkin normaalia ruokaa useammin. Oon huomannu, että jaksan hyvin. Vielä kesäloman ekalla viikolla heräsin ekan kerran vasta kaheltatoista, mut nyt herään jo yhdeksältä ensimmäisen kerran. Nousen ylös kymmeneltä. Tästä on suunta vain ylöspäin. 

Synkkää tekstiä kesän ekaks postaukseks, mutta joka tapauksessa; Nauttikaa kesästä ja hyvää lomaa ihan jokaiselle! :)